Toimintaa » Tapahtumat 2022

 

 

***********

 

Eija Virolainen-Nurminen (juttu Itä-Häme -lehdessä)

Karjalan murre ei katoa arjesta

Vuoksenranta-Seura vietti Perinnepäiväänsä Joutsassa. Päivi Markkola puhui murteista ja niiden säilymisestä.

Vuoksenranta-Seura ry. Vietti perinteistä Perinnepäiväänsä Joutsassa Lamminmäen tilalla. Päivän aikana nautittiin karjalainen perinteinen lounas potlohkoineen, kaalisalaatteineen ja lisukkeineen. Mukana oli reilut 60 juhlijaa.

Haastelemisesta ei meinannut loppua tulla, sillä karjalaiset saivat kuulla lohdullisia sanoja murretutkija ja väitöskirjatutkija FM Päivi Markkolan suusta. Markkola sanoi alkajaisiksi olevansa umpihämäläinen ja riihimäkeläinen, jolla ei ole mitään karjalaisia sukujuuria. Karjalan murre on silti vienyt Markkolaa mennessään ja hän on tutkinut siirtokarjalaisten kielellistä kotoutumista Kivennavan evakkomurteen valossa.

Karjalaiset ovat olleet harmissaan murteensa katoamisesta arkikielessä, mutta Markkolan mukaan huoli on liioiteltu. Hänen mukaansa kaakkoismurteiden alue on merkityksellinen, sillä Laatokan rantamilla käytetyt murteet ovat edelleen monella passiivisessa sanavarastossa.

- Kaakkoismurteilla on hyvä mahdollisuus säilyä, sillä ihmiset ovat kielellisesti erilaisia. Joku pystyy elvyttämään vaivatta lapsuuden murteen taidot. Toiset taas eivät siihen kovallakaan työllä pysty. Pitäkää murre elossa, kehottaa Markkola.

Markkola tietää, että monella karjalaistaustaisella on hyvä passiivinen kielitaito, josta pystyy tunnistamaan lapsuuden murteita. Kaikilla ei tätä taitoa ole. Hän tuo kuriositeettina esille, että häntä haastetaan usein karjalaistaustaisten sanojen osalta. Markkola tietää, mitä tarkoittaa jamakka, metla, pomosniekka ja pitska. Nämähän ovat luonnollisesti piimä, varsiluuta, työnjohtaja ja tulitikut.

- Fraasit ja sananparret säilyvät vielä pitkään. Ilo pintaa, vaik syvän märkänis tai oikei tul suu hyvämakuseks, ko sai haastaaksei tei kansai, ovat sanontoja, jotka ovat osaltaan edesauttamassa murteen säilymistä, perustelee Markkola.

 Perinnepäivässä olivat mukana lahtelainen Anneli Viinikka hollolalaisen tyttärensä Jaana Moilasen kanssa. Heillä ei murre käänny, mutta karjalaisuus kulkee tärkeänä matkassa mukana. Viinikka oli ilahtunut siitä, kun hänen tullessaan juhlaan heidät toivotettiin tervetulleeksi töyrymäkeläisinä.

- Oli ihana vastaanotto täällä Joutsassa, kun meidät toivotettiin halausten kera tervetulleeksi töyrymäkeläisinä. Olimme ensimmäisen kerran mukana seuran järjestämällä matkalla vuonna 2019 ja saimme heti ihania ystäviä, sanovat Viinikka ja Moilanen liikuttuneina.

Viinikan isä oli Vuoksenrannan Töyrymäen talosta kotoisin, joka talo on yksi harvoja pystyssä pysyneitä taloja. Viinikka ja Moilanen kävivät paikalla ensimmäisen ja mahdollisesti myös viimeisen kerran vuonna 2019. Perinteet ovat silti pitkät, sillä molemmat ovat Virkki-sukuseuran jäseniä vuosikymmenten ajan. Ensimmäinen vierailu Virkki-seuran juhlilla oli vuonna 1996. Mukana oli myös Jaanan vuoden vanha esikoinen.

- Oli sykähdyttävä tilaisuus, sillä Santeri oli vasta vajaan vuoden ikäinen ja vanhin seuran jäsen lähenteli jo 100 ikävuotta, muistelevat äiti ja tytär.

Irja Niilahti puolestaan on seuran halltuksen jäsen ja käynyt niinikään isänsä kotiseudulla, mutta vain kerran. Hänen isänsä opasti synnyinkotinsa raunioille ja esitteli kotipaikan. Jäljellä oli ainoastaan tiilikasa. Niilahden isä oli löytänyt välirauhan aikana venäläisiltä jääneen kiväärin, jonka oli piilottanut kiven koloon. Tämä kivääri löytyi vuosikymmeniä myöhemmin ja sen puuosat olivat lahonneet.

- Isä löysi kiväärin ja tutkimme sitä yhdessä. Isä laittoi kiväärin takaisin kivenkoloon ja siellä se on varmaan vieläkin. Erityisen tärkeää oli se, että isä oli kertomassa arkisesta elämästä Vuoksenrannassa, pohtii Niilahti.

 Seura piti samalla syyskokoustaan. Päivi Virolainen jatkaa edelleen puheenjohtajana. Hallitukseen kuuluvat ensi vuonna Taina Eskola, Pekka Kemppi, Kati Kuisma, Armi Marklund, Irja Niilahti, Eija Virolainen-Nurminen, Ossi Paappa, Liisa Röksä, Olli Saarela, Pirjo Virolainen-Kuisma ja Eero Hildén.

Päivään kuului myös perinteinen kyykkäottelu Antrean ja Vuoksenrannan välillä. Ottelun voitti niukasti Vuoksenranta joukkueella Martti Talja, Lassi Keinonen, Pekka Kemppi ja Markku Talja. Antrean joukkueessa kilpailivat Reijo Martikainen ja Janne Pullinen.

 

***********************************************

Eija Virolainen-Nurminen:

Vuoksenranta-Seura ry vietti 50-vuotisjuhlaansa 51-vuotisjuhlan merkeissä seurakuntasali Nuotassa ja Sysmän Teatteritalolla sunnuntaina 7.8.2022.

Nuotassa saarnasi rovasti Reijo Lehtonen ja liturgina toimi Tainionvirran seurakunnan kirkkoherra Jeremias Sankari, musiikista vastasi kanttori Aki Rämö. Sankari lähetti seppelpartiot sankarivainajien muistomerkille ja Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkille Sysmän kirkkomaalle.

 

Teatteritalon juhlassa tervetuliaissanat lausui seuran puheenjohtaja Päivi Virolainen. Sysmän kunnan tervehdyksen juhlaan toi valtuuston puheenjohtaja Veikko Kotolahti muistellen muun muassa lapsuudessa kuultuja tarinoita Vuoksenrannan ajoilta isovanhempiensa kertomana. Juhlapuheen piti Petri Virolainen, joka toi esille lapsuuden muistoja siirtokarjalaisuudesta ja karjalaisista arvoista ja tavoista, jotka ovat siirtyneet sukupolvelta toiselle.

 

Martti Taljan työstämä historiikki seuran perustamisesta vuodesta 1971 lähtien näihin päiviin saakka julkistettiin. Juhlaan osallistuneet saivat kirjan lahjana seuralta ja kirjaa on saatavana seurasta. Kirjan nimi on Myö Vuokserantoist.

Huomionosoituksia seura on tehnyt harvakseltaan ja nyt palkitsemisia oli peräti 13. Karjalan Liiton kultaisen ansiomerkin sai Ossi Paappa ja hopeisen Liisa Röksä. Pronssisella ansiomerkillä palkittiin Tiina Hölttä, Pekka Kemppi, Kati Kuisma, Antti Kuisma, Olli Kuisma, Armi Marklund, Irja Niilahti, Eero Talja, Eija Virolainen-Nurminen, Pirjo Virolainen-Kuisma ja Päivi Virolainen. Seuran kunniapuheenjohtaja Martti Talja palkittiin Uhvatta-sarjan hopeisella solmioneulalla, joka on sarjan ensimmäinen valmistettu solmioneula.

 

Iloinen puheensorina täytti juhlapaikan usean tunnin ajaksi, jolloin ohjelman lisäksi nautittiin Pitopalvelu Tarja Lehtosen karjalanpaistilounas, kuultiin sysmäläisten Lea ja Jaak Lutsin musisointia sekä laulettiin yhteislauluina Karjalaisten ja Hämäläisten laulun lisäksi Vuoksenrannan laulu reilun satapäisen yleisön voimin Lutsien säestyksellä.

Meil nii lustii ol, jot.