Toimintaa » Tapahtumat 2011 » Talkoomatka Vuoksenrantaan 13.-15.5.2011
Talkoomatka Vuoksenrantaan
Hieno sää saatteli meitä
hautausmaiden ja kirkon talkoomatkalle Vuoksenrantaan 13-15.5.2011.
Matkalaisia oli paljon, 33 innokasta kotiseutumatkalaista. Vanhimmat
olivat lähes 80 -vuotiaita ja nuorimmat reilu 20 -vuotiaita.
Kaikkien tavoite oli päästä jälleen esi-isien maahan.
Aikainen lähtö mahdollisti rajan
ylityksen joutuisasti Vaalimaalla. Ensimmäisen päivän kohteemme
oli Viipuri. Kaupunkiin tutustumisen lisäksi pysähdyimme
pellavakaupassa ja kauppahallissa. Kaupunki pesee vähitellen
kasvojaan. Saimme erinomaisen päivällisen illan päätteeksi
uudessa Victoria -hotellissa kauppatorin äärellä. Majoittumaan
emme kuitenkaan päässeet tähän uuteen hotelliin, vaan jouduimme
tyytymään vanhaan Druzhbaan.
Seuraavana aamuna otimme suunnan kohden
Vuoksenrantaa. Kivilouhimon bussi oli meitä odottamassa sovitusta
Vuoksenrannan kirkolla. Tie oli hyvässä kunnossa. Matkalla näimme
ensimmäiset merkit Vuoksenrantaan kohdistuvista muutoksista. Metsään
oli raivattu aukkoja ennen Murkinamäkeä. Ukonmäen kalliolla heilui
lyhyen kepin päässä linjausmerkkejä.
Uusi ratayhteys Kiviniemestä Antrean
Koljolaan kulkee Vuoksenrannan kautta. Radan valmistumistavoite on
kaksi vuotta. Ratalinja ylittää Antrea-Vuoksenranta -tien heti
Ylemmän Jousjärven jälkeen, kulkee Korpilahden kylän halki
tielinjan poikki Merosenmäen ja Ukonmäen kautta Vuoksenrannan
kirkon taakse. Valtava hakkuuaukea avautuu heti 0,5 km kirkon takaa
pappilaan menevälle tielle. Edelleen linja kulkee Laasmannin ja
Rautelankankaiden itäosia pitkin Kaskiselän Salonkylää viistäen
pohjoispuolitse ja Oravankydön peltojen eteläpuolitse kohden
Hirvihaaraa ja Kiviniemeä. Rantarata tarvitaan kuulemma junille ja
tavaraliikenne ohjataan Suomeen tätä uutta ratayhteyttä pitkin
Antrean ja Imatran kautta.
Kylämatka Kaskiselkään
Kylämatkan kohteena olivat Visulahden,
Karkialan, Taljalan ja Kaskiselän kylät. Tietä oli osin
kunnostettu puunajon takia. Leiposiin hautausmaa oli ensimmäinen
kohteemme. Pastori Soile Salorinteen johdolla hiljennyimme aluksi
muistelemaan sinne haudattuja omaisiamme. Kevätvirsi kaikui
kankaalla heleästi. Käet kukkuivat heleästi. Talkootyöt
kukkaistutuksineen oli nopeasti tehty hautausmaalla ja Noinmäen
kirkon paikalla. Yhteinen makkaranpaisto viritti muistelut varhempiin
kokemuksiin.
Levittäydyimme pienempiin ryhmiin
käymään kukin oman sukunsa kotipaikalla. Kauimmaiset ehtivät aina
Arolaan asti. Galina oli datsallaan hyvävoimaisena. Edellinen talvi
oli ollut kova ja paljo lumi oli haitannut liikkumista. Paluumatkalla
pysähdyimme Peltolan mäellä ja yritimme tunnistaa Ukkolan
tienhaaraa.
Palasimme yöksi Viipuriin. Antrean
yöpaikkamme pienemmälle yöpyjäjoukolle, Serafiman hotelli oli
palanut edellisenä talvena. Palojäljet olivat edelleen täysin
koskematta.
Illallisen nautimme antrealaisten
kanssa yhdessä Pyöreässä Tornissa.
Kirkonkylässä ja Sokanlinnassa
Sunnuntaina ajoimme takaisin
Vuoksenrannan kirkolle. Urakkana oli poistaa vesaikkoa ja siistiä
sankarihauta ympäristöineen. Kukat olimme tuoneet Viipurista.
Kirkko oli entisessä kunnossa. Teimme kuntotarkastuksen; katon
puurakenteet olivat hyvässä kunnossa. Sakastin puoleisen päädyn
tiilet olivat rapautumassa irti. Kirkkosali oli entisessä kunnossa
ja penkit tallella. Viipurin aluehallinto tutkii mahdollisuuksia
kirkon kunnostamista ekumeeniseksi hiljentymispaikaksi ja
tilaisuuksien pitopaikaksi.
Paluumatkalla ihailimme Sokkalan uusia
varastoalueita. Ratatyö tuo alueelle uutta toimintaa ja elvyttää
sitä taloudellisesti. Sokanlinnan näkivät monet ensikerran.
Kookkaat hiidenkirnut herättivät keskustelua niiden synnystä.
Tasaisesti lohkeavaa kiveä katsoessa ei ollut enää epäselvää,
miksi Antrean kivi on edelleen kysyttyä rakennuskiveä.
Kivihalkeamien luoliin uskalsivat rohkeimmat mennä katsomaan
esi-isien entisiä pakopaikkoja. Antrealaiset pitivät entisaikaan
kesäjuhlat linnavuoren päällä. Vanhoissa lehdissä on
kirjoittelua, miten joku vuoksenrantalainen oli joskus häirinnyt
juhlia.
Kotimatkalle
Kotimatkan teimme Jääsken ja Enson
kautta. Raja-asema tuotti pettymyksen. Meiltä kului ylimääräiset
kaksi tuntia odotellessa venäjän tullin "tietokoneongelman"
selvittelyä. Linja-autoja ei ollut edellämme.
Takaisin Suomeen paluu tuntui jäälleen
vapauttavalta.
Martti Talja
|